Omat isovanhempani eivät enää ole elossa, enkä koskaan ehtinyt tutustua heihin kunnolla.
Turussa ollessani olen saanut tutustua erääseen yli 70 -vuotiaaseen mummoon, jonka puhelinnumero on luurissani nimellä Mummo. Hän on aivan ihastuttava persoona. Törmäsin häneen tänään Turussa, Mikaelin kesäjuhlilla. Joka kerta kun näemme, hän näyttää aina pikkuisen vanhemmalta ja kulkee pikkuisen huonommin, mutta silmät tuikkivat aina pikkuisen kirkkaammin. Kun näimme, totesin että hän on vielä täällä evankeliumia kertomassa eikä ole vielä päässyt Taivaan kotiin (siis sillä tavalla mukavasti sanoin tämän asian). Mummon silmät tuikkivat kirkkaina ja hän kertoi iloisesti että hän on saanut olla Jumalan täysihoidossa ja on täynnä uutta virtaa ja energiaa. Ihana mummo! Ihailen hänen elämäniloaan ja toivorikasta asennettaan. Kunpa minäkin olisin samanlainen Mummo sitten kun olen mummo.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti