Kirppishuumaa

Olisi kiva kirjoittaa pitkä teksti tämänpäiväisestä uudesta kokemuksestani kirppismyynnistä. Olen kuitenkin niin väsynyt, että en jaksa kuin laittaa muutaman rivin.
Pia-ystävälleni kiitokset siitä että hän sai idean lähteä ylipäätään kirppikselle myymään tavaroita, mitä itse emme enää tarvitse. Hän polki meille aamukuudeksi, josta ajoimme KodinYkkösen parkkipaikalle. Meidän farkku oli täynnä tavaraa, ja niin pian kuin tavaratilan luukku aukesi, oli paikalla ostajia kaivelemassa kasseja.
Tämä oli positiivinen kokemus, jopa sellainen mihin voisi jäädä koukkuun. Myyjänä oli mukvaa kohdata ihmisiä ja parhaat hetket olivat ne, kun ostaja löysi jotain sellaista, mitä oli etsinyt pitkään ja sai sen nyt halvalla. Iloitsin yhdessä tämän ihmisen kanssa.
Tarkoitukseni oli päästä tavarasta eroon ja siksi hintani olivat todella halvat, lähes kaikki alle euron. Näin jälkikäteen iskee jälkiahneus ja jäin miettimään, olisiko tavarat menneet yhtä hyvin kaupasi jos ne olisivat olleet vähän kalliimpia... Mutta siis parasta oli se että ei tarvinnut tuoda tavaraa yhtä paljon takaisin. Ja ilman muuta oli mukavaa kun ei tarvinnut olla yksin! Ensi kerralla muistan ottaa mukaan:
- retkituolin (se pitää hankkia ensin)
- "kassan" ja lasken pohjakassan valmiiksi
- termospullon ja kuumaa juotavaa
- lämmintä päälle aamuksi
- muovipusseja
- henkareita paljon


Oli myös mielenkiintoista kierellä siellä ja katsella mitä muut myyvät. Kaikkea ihmiset myyvätkin! Itsekin tein kaksi hyvää löytöä ja niistä jäi kiva mieli kun sain halvalla ne mitä oikeasti tarvitsin.

Muuttamisen tuskaa ja Draculan hienoutta

Varsinainen muuttopakkaaminen alkoi tiistaina ja nyt on siis perjantai. Neljä päivää pakkaamista takana ja nyt saisi jo riittää! Ensimmäinen päivä oli vielä oikein mukava päivä. Lapsille oli hoitajat ja pakkaamiseen tuli kokopäiväisesti avuksi ystävä ja äitikin kävi pakkaamassa yhden kaapin. Ystäväni on ollut töissä pakkaajana joten hän sai tavarat hyvin ja siististi laatikoihin ja samalla oli juttuseuraa joten kaikki sujui oikein sutjakasti. Päivä oli pulkassa ennen kuin huomasikaan.
Keskiviikkona pakkasin myös koko päivän ja olin aivan naatti illalla.
Torstaina oli luova tauko pakkaamisessa (minun osaltani) sillä olin lasten kanssa aamupäivällä sisustusarkkitehti-ystäväni luona, jonka kanssa suunnittelimme tulevan kodin sisustusta. Se oli innostavaa ja oli upeaa tehdä tuollaista ammattilaisen kanssa. Oli ala mikä tahansa, on ammattilaisen työtä aina ilo katsella.
Iltapäivä vierähti mukavasti naapurin mökillä. He olivat kutsuneet koko meidän pihapiirimme lapsiperheet heidän mökilleen grillaammaan ja uimaan. Tällaiset ex tempore -kutsut ovat parhaita, ja tällä kertaa vielä sattui niin, että kaikki pääsivät paikalle. Nostimme maljan hyville naapureille ja totesimme, että pysymme aina henkisinä naapureina.
Päivä huipentui iltaan, jolloin pääsin nauttimaan kulttuuripääkaupungin annista eli Cirque Draculasta. Ihan mieletön!!! Kyllä kannatti mennä ja suosittelen!!! Teltta jo sinällään oli elämys: kunnon vanhanajan varietee-teltta punaisine kankaineen loi hienon tunnelman. Esitys oli vaikuttavan intiimi, sillä lava oli lähellä katsojia ja esiintyjät kulkivat myös teltan käytävillä. Dracula-tarina eteni teatterisirkusmaisesti, ja musiikki oli koko ajan mukana. Itse Dracula oli ehdottomasti esityksen päätähti ja kantava voima. Varsinkin ensimmäisellä puoliajalla hän oli ilmiömäinen ja todella vaikuttava musta mies mustissa nahkahousuissaan, ärisi ja karjui ja loi kihelmöivän tunnelman katsojille. Draculan ja Minan tankotanssiesitys oli hieno, samoin toiset kauniit tanssikohtaukset.
Ainoa mistä itse en niin paljon pitänyt oli klovni-numerot, jotka tuntuivat liian usein liian helpolta huumorilta, mikä ei kolahda meikäläiseen. Muuten koko show oli niin hieno, että harmitti että näissä kohdissa mentiin vähän siitä missä aita on matalin.
Lopussa kun taputettiin eräs esiintyjistä tuli lavalle vauvansa kanssa, jolla oli kuulosuojaimet päässä. Se oli hellyyttävää!
Hauskaa myös oli, että juuri tuossa esityksessä oli sattumalta aika paljon ystäviäni. Tuli ihan sellainen olo että tunnen paljon turkulaisia :)

Tänään perjantaina on jatkettu pakkaamista, mutta vähän on puhti jo poissa. Alku meni niin rivakasti ja näissä viimeisissä kaapeissa on paljon pikkutavaraa kuten koruja ja kaikenlaista sekalaista, joita on vaikeampi pakata.
Jos omistaisi vain neljä haarukkaa ja vähän lautasia ja muutaman kirjan ja lelun, niin elämä olisi helppoa. Pitäisikö kärrätä kuitenkin kaikki nämä muuttolaatikot kirppikselle ja ostaa asuntoauto?

Äsken Valtteria nukuttaessani ajattelin sitä hetkeä kun suljen oven viimeisen kerran. Tuli ihan kyyneleet silmiin.

Myönnän, olen kranttu ruuan suhteen

Seuraavaksi siis listaa ruuista, joista en pidä. Ruuista/ruoista? Muistelen jostain kuulleeni että nykyään sanan voi kirjoitaa kahdella uulla.

- katkaravut
-simpukka, mustekala, rapu, hummeri
- etana
-makkarat
- kardemumma
-oikeastaan kaikki joulumausteet
- rusinat pullassa tai leivässä
- sitrusmaku kaikessa muussa paitsi tuoreessa sitruunassa/appelsiinissa. Esim jäätelö, suklaa, juustokakku...
- karvasmanteli
- kumina
- voi/margariini leivän päällä
- raaka kala (graavi)
- silakka
- maksa ja muut epäilyttävät sisäelimet
- inkivääri
- säilykekurpitsa
- säilykekirsikka
- kuivakakku missä on hedelmänpaloja
- berliininmunkki, viinerit
- kermakakku
- liköörit, oluet, viinat, esanssisiiderit
- Jaffakeksit
- aakkoskeksit
-piparkakku
-glögi
- joulutortut

Kuten huomaa, en ole ruuan suhteen kovinkaan jouluihminen. Nyttemmin olen oppinut jo juomaan vähän glögiä ja yksi pipari (Sofian tekemä) menee kerran vuodessa.
Onneksi erilaisia ruokia ja makuja on paljon, ja rakastankin maistella ja hyvä ruoka on parempi mielin. Erityisesti pidän:

- kaikista rahkajutuista
- raikas hedelmäsalaatti
- vuohenjuusto
- tumma suklaa
- cafe latte soijamaitoon
- pinjansiemenet salaatissa
- riisipuuro
- hollantilaiset siirappikeksit
- bataatti
- loimulohi
- hyvin maustettu sisäfilepihvi
- kaurapuuro
- äidin tekemät tuoreet sämpylät
- itse tehty kylmä omenamehu
- puolikuiva samppanja

Ääniä joista en pidä ja joista pidän

En pidä
- joku syö purkkaa
- joku ylipäätään syö, siis se syömisääni
- sanomalehtien kahisuttaminen
- liidun kirskuminen

Pidän
- sateen ropina
- tulitikun sytyttämisen ääni
- takkatulen ääni
- laineiden liplatus
- ison moottorin kumea jyrinä

Puhelimen ostamisen vaikeudesta

Ostin uuden puhelimen puolen vuoden miettimisen jälkeen. Edellinen ostos oli kahden vuoden kytkykauppa -tiedän, tein sen kaikkia kieltoja uhmaten- ja kun se 2 vuotta tuli täyteen oli myös mitta tullut täyteen siitä puhelimesta. Se kesti juuri ja juuri 2 vuotta, tosin viimeisen vuoden aikana arvasin puolet keskustelukumppanin puheesta. Loppuaikoina huonon kuuluvuuden syynä saattoi olla myös kuola, sillä Valtteri osoittaa jo nyt suurta insinöörikiinnostusta kaikkeen mikä liittyy koneisiin ja näppäimiin.
Kävin luurikaupoissa muutamia kertoja. Joka kerta toistui sama kaava:
1. Katselen puhelimia yrittäen ymmärtää niistä jotain.
2. Myyjä: "Voinko auttaa?"
Laura: "Joo. Pitäis ostaa uusi puhelin."
M: "Millaista olet ajatellut?"
L: "En oikein tiedä."
Myyjä alkaa esitellä erilaisia malleja ja puhuu kieltä jota en ymmärrä. Jonkun ajan päästä:
Laura: "Joo, kiitos. Mun täytyy varmaa vielä vähän miettiä. Kiitos ja hyvää päivänjatkoa."
Ihan oikeasti haluaisin sellaisen vanhanaikaisen puhelimen, joka on seinässä kiinni ja jonka luurista on hyvä pitää kiinni ja jonka numeroita voi veivata. Kännyköissä häiritsee se, että se pitää muistaa pitää koko ajan mukana ja tallessa, sitä pitää osata käyttää, se alkaa ahdistaa korvalla kun kuumenee (ainakin vanha puhelimeni teki sitä), eikä sitäkään vielä tiedetä mitä se aiheuttaa aivoille kun se on koko ajan siinä lähellä.

Se vanhanajan puhelin oli mukava. Koko perheellä oli yksi yhteinen puhelin, nyt kaikilla on omat ja omat numerot. Se yksi yhteinen numero yhdisti, kännykät erottavat. Vanhalla puhelimella piti puhua yhdessä paikassa eikä voinut eristäytyä. Kun puhelin soi, se oli aina pieni jännitys vähän niinkuin lahjaa avaessa että kuka siellä soittaa ja kenelle. Ja aina ei saanut kaveria kiinni. Sitten piti soittaa uudestaan tai sopia koska molemmat ovat tavattavissa. Siinä oppi samalla pitkäjänteisyyttä, kärsivällisyyttä, suunnitelmallisuutta, asioista huolehtimista. Ajattelen nyt siis myös omia lapsiani ja sitä minkälaisesasa yhteiskunnassa he elävät.

Joo, on kännykässä hyvätkin puolensa. Jos jää väärällä pysäkillä pois voi soittaa miehelle että tulee hakemaan oikeasta paikasta.

Mutta sitten siis ostin sen puhelimen. Siihen tarvittiin henkinen tuki eli mieheni. Menimme yhdessä Jyväskylän Giganttiin, jossa kävin myyjän kanssa keskustelun kohtanan 2 asti. Kun hän kysyi millaista olen ajatellut, vastasin tällä kertaa että sellaista, millä voi kirjottaa tekstiviestejä ja feisbuukkiinkin vois joskus mennä. Mutta ei mitään turhia hienouksia joita en kuitenkaan käytä. Hän näytti minulle sitten kaksi vaihtoehtoa Nokialta, halvemman ja kalliimman. Erona se, että kalliimmassa oli vähän isompi näyttö. Katselin niitä ja kun otin kolmannen -vielä kalliimman- käteeni, niin myyjä sanoi että siinä on GPS jota et varmaan tarvii. Ensin se kommentti vähän ärsytti (mistä hän se muka tietäisi) mutta hän oli siinä aivan oikeassa ja palasin niihen kahteen halvempaan. Yritin saada mieheni tekemään päätöksen, mutta hän sanoi että minun täytyy nyt itse päättää se koska se tulee minulle. Yritin kokeilla kummalla on helpompi kirjoittaa viestejä. Ehkä sillä vähän kallimmalla. Siinä oli myös liukuva etukansi (sillä on varmaan joku hienompi nimikin) ja koska ajattelin että nyt ostan uuden puhelimen, päätin ottaa sen (koska se halvempi näytti aivan samalta kuin se oma vanha). Uuden puhelimeni olisi saanut myös pinkkinä, mutta otin sen kuitenkin mustana. Ei liian huomiota herättävää ja rajansa pinkkiydelläkin, sanon minä jolla on nyt pinkki paita ja pinkki lippis päässä.

Nyt on meneillään puhelimeen tutustuminen. Onnistuin jo lähettämään yhden "Hei rakas" viestin tuntemattomaan numeroon, kun kokeilin flash-viestin lähettämistä mieheni numeroon. Kaikki numerot täytyy laittaa uudestaan, lähes. Ehkä nekin saisi jotenkin siirrettyä hienosti, mutta en tiedä jaksanko lukea manuaalia niin pitkälle. En tiedä, olisiko sittenkin pitänyt ostaa se halvempi joka oli samanlainen kuin vanha. Laitoin nimittäin äsken sim-kortin vanhaan puhelimeeni jotta saisin sieltä numerot ja tärkeimmät viestit muistiin ja ah sitä helppoutta kun tiesi miten kaikki hoituu, ja näppäimetkin toimivat niin helposti ja sulavasti.

Pop Up

Pitkällisen pohdinnan jälkeen aloitan bloggaamisen. Saa nähdä miten käy. Ensimmäinen ongelma oli osuvan otsikon keksiminen, kun tuntui, että kaikki oli jo keksitty. Jopa Ihan kahvilla! FB:ssa sain oivallisia ehdotuksia, kiitos niistä kaikista.
Alitajuntani teki kuitenkin töitään, sillä eräänä päivänä mieleeni tuli ajatus Pop up:sta. Trendikkäimmät ravintolathan ovat tällä hetkellä Pop Up -ravintoloita, jotka nimensä mukaisesti poksahtavat esille johonkin paikkaan tietyksi ajaksi. Esim. Turussa on nyt heinäkuun ajan auki Hans Välimäen perustama Pop Up -ravintola. (Jonka kävin testaamassa Valtterin kanssa. Hyvää palvelua, hyvää ruokaa, pienehköt annokset).

Pop Up Blog by Laura. Nimenä ei repäisevä tai hauska, mutta kertoo olennaisen eli sen, että tämäkin blogi on olemassa vain tietyn ajan. Se sopii minulle, projekti-ihmiselle, paremmin kuin hyvin. Nyt minun ei tarvitse ahdistua siitä että en enää jossain vaiheessa jaksa kirjoittaa, vaan voin panostaa tähän blogiin tietyn ajan täysillä. Sanotaan nyt vaikka että kuukauden verran. Jos sen jälkeen tuntuu vielä siltä että kirjoituttaa ("blogituttaa") niin katsotaan tilanne sitten uudestaan.
Luulen, että tulen purkamaan tänne paljon muuttoon liittyviä tunteita ja tunnelmia. Kirjoittaminen onkin aikoinaan ollut minun purkautumistapani. Viime vuosina vain ei ole enää ollut aikaa pitää päiväkirjaa, mutta vanhoja päiväkirjoja on olemassa ainakin 10, varmaan enemmänkin. Vanhin on ensimmäinen päiväkirjani, minkä sain synttärilahjaksi täyttäessäni muistaakseni 5 vuotta. Täytyy tarkistaa kotona. (Nyt olemme Jyväskylässä).

Popupblogbylaura.blogsopot.com on tietysti aika pitkä osoite ja näyttää hassulta. Popupblogbylaura. Ensi katsomiselta se näyttää suorastaan järjettömältä, mutta sitten siihen tulee järki kun katsoo toisen kerran. Oikeastaan aika hauska juuri siitä syystä!

Olisi kiva laittaa tänne kuviakin ja videoita ja kaikkea. Katsotaan nyt  miten tämä kirjoitus etenee -en ole todellakaan hyvä koneiden kanssa. Minulta puuttuu joku sellainen tietokonemoodi, minusta niissä ei ole mitään logiikkaa. Sitä paitsi on rasittavaa opetella koneisiin liittyviä taitoja, sillä ne muuttuvat koko ajan ja ovat eri koneissa erilaisia.

Nyt lähden nukuttamaan Valtteria päiväunille. Palataan ja tervetuloa pop up blog by lauraan!