Ostin uuden puhelimen puolen vuoden miettimisen jälkeen. Edellinen ostos oli kahden vuoden kytkykauppa -tiedän, tein sen kaikkia kieltoja uhmaten- ja kun se 2 vuotta tuli täyteen oli myös mitta tullut täyteen siitä puhelimesta. Se kesti juuri ja juuri 2 vuotta, tosin viimeisen vuoden aikana arvasin puolet keskustelukumppanin puheesta. Loppuaikoina huonon kuuluvuuden syynä saattoi olla myös kuola, sillä Valtteri osoittaa jo nyt suurta insinöörikiinnostusta kaikkeen mikä liittyy koneisiin ja näppäimiin.
Kävin luurikaupoissa muutamia kertoja. Joka kerta toistui sama kaava:
1. Katselen puhelimia yrittäen ymmärtää niistä jotain.
2. Myyjä: "Voinko auttaa?"
Laura: "Joo. Pitäis ostaa uusi puhelin."
M: "Millaista olet ajatellut?"
L: "En oikein tiedä."
Myyjä alkaa esitellä erilaisia malleja ja puhuu kieltä jota en ymmärrä. Jonkun ajan päästä:
Laura: "Joo, kiitos. Mun täytyy varmaa vielä vähän miettiä. Kiitos ja hyvää päivänjatkoa."
Ihan oikeasti haluaisin sellaisen vanhanaikaisen puhelimen, joka on seinässä kiinni ja jonka luurista on hyvä pitää kiinni ja jonka numeroita voi veivata. Kännyköissä häiritsee se, että se pitää muistaa pitää koko ajan mukana ja tallessa, sitä pitää osata käyttää, se alkaa ahdistaa korvalla kun kuumenee (ainakin vanha puhelimeni teki sitä), eikä sitäkään vielä tiedetä mitä se aiheuttaa aivoille kun se on koko ajan siinä lähellä.
Se vanhanajan puhelin oli mukava. Koko perheellä oli yksi yhteinen puhelin, nyt kaikilla on omat ja omat numerot. Se yksi yhteinen numero yhdisti, kännykät erottavat. Vanhalla puhelimella piti puhua yhdessä paikassa eikä voinut eristäytyä. Kun puhelin soi, se oli aina pieni jännitys vähän niinkuin lahjaa avaessa että kuka siellä soittaa ja kenelle. Ja aina ei saanut kaveria kiinni. Sitten piti soittaa uudestaan tai sopia koska molemmat ovat tavattavissa. Siinä oppi samalla pitkäjänteisyyttä, kärsivällisyyttä, suunnitelmallisuutta, asioista huolehtimista. Ajattelen nyt siis myös omia lapsiani ja sitä minkälaisesasa yhteiskunnassa he elävät.
Joo, on kännykässä hyvätkin puolensa. Jos jää väärällä pysäkillä pois voi soittaa miehelle että tulee hakemaan oikeasta paikasta.
Mutta sitten siis ostin sen puhelimen. Siihen tarvittiin henkinen tuki eli mieheni. Menimme yhdessä Jyväskylän Giganttiin, jossa kävin myyjän kanssa keskustelun kohtanan 2 asti. Kun hän kysyi millaista olen ajatellut, vastasin tällä kertaa että sellaista, millä voi kirjottaa tekstiviestejä ja feisbuukkiinkin vois joskus mennä. Mutta ei mitään turhia hienouksia joita en kuitenkaan käytä. Hän näytti minulle sitten kaksi vaihtoehtoa Nokialta, halvemman ja kalliimman. Erona se, että kalliimmassa oli vähän isompi näyttö. Katselin niitä ja kun otin kolmannen -vielä kalliimman- käteeni, niin myyjä sanoi että siinä on GPS jota et varmaan tarvii. Ensin se kommentti vähän ärsytti (mistä hän se muka tietäisi) mutta hän oli siinä aivan oikeassa ja palasin niihen kahteen halvempaan. Yritin saada mieheni tekemään päätöksen, mutta hän sanoi että minun täytyy nyt itse päättää se koska se tulee minulle. Yritin kokeilla kummalla on helpompi kirjoittaa viestejä. Ehkä sillä vähän kallimmalla. Siinä oli myös liukuva etukansi (sillä on varmaan joku hienompi nimikin) ja koska ajattelin että nyt ostan uuden puhelimen, päätin ottaa sen (koska se halvempi näytti aivan samalta kuin se oma vanha). Uuden puhelimeni olisi saanut myös pinkkinä, mutta otin sen kuitenkin mustana. Ei liian huomiota herättävää ja rajansa pinkkiydelläkin, sanon minä jolla on nyt pinkki paita ja pinkki lippis päässä.
Nyt on meneillään puhelimeen tutustuminen. Onnistuin jo lähettämään yhden "Hei rakas" viestin tuntemattomaan numeroon, kun kokeilin flash-viestin lähettämistä mieheni numeroon. Kaikki numerot täytyy laittaa uudestaan, lähes. Ehkä nekin saisi jotenkin siirrettyä hienosti, mutta en tiedä jaksanko lukea manuaalia niin pitkälle. En tiedä, olisiko sittenkin pitänyt ostaa se halvempi joka oli samanlainen kuin vanha. Laitoin nimittäin äsken sim-kortin vanhaan puhelimeeni jotta saisin sieltä numerot ja tärkeimmät viestit muistiin ja ah sitä helppoutta kun tiesi miten kaikki hoituu, ja näppäimetkin toimivat niin helposti ja sulavasti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti