Varsinainen muuttopakkaaminen alkoi tiistaina ja nyt on siis perjantai. Neljä päivää pakkaamista takana ja nyt saisi jo riittää! Ensimmäinen päivä oli vielä oikein mukava päivä. Lapsille oli hoitajat ja pakkaamiseen tuli kokopäiväisesti avuksi ystävä ja äitikin kävi pakkaamassa yhden kaapin. Ystäväni on ollut töissä pakkaajana joten hän sai tavarat hyvin ja siististi laatikoihin ja samalla oli juttuseuraa joten kaikki sujui oikein sutjakasti. Päivä oli pulkassa ennen kuin huomasikaan.
Keskiviikkona pakkasin myös koko päivän ja olin aivan naatti illalla.
Torstaina oli luova tauko pakkaamisessa (minun osaltani) sillä olin lasten kanssa aamupäivällä sisustusarkkitehti-ystäväni luona, jonka kanssa suunnittelimme tulevan kodin sisustusta. Se oli innostavaa ja oli upeaa tehdä tuollaista ammattilaisen kanssa. Oli ala mikä tahansa, on ammattilaisen työtä aina ilo katsella.
Iltapäivä vierähti mukavasti naapurin mökillä. He olivat kutsuneet koko meidän pihapiirimme lapsiperheet heidän mökilleen grillaammaan ja uimaan. Tällaiset ex tempore -kutsut ovat parhaita, ja tällä kertaa vielä sattui niin, että kaikki pääsivät paikalle. Nostimme maljan hyville naapureille ja totesimme, että pysymme aina henkisinä naapureina.
Päivä huipentui iltaan, jolloin pääsin nauttimaan kulttuuripääkaupungin annista eli Cirque Draculasta. Ihan mieletön!!! Kyllä kannatti mennä ja suosittelen!!! Teltta jo sinällään oli elämys: kunnon vanhanajan varietee-teltta punaisine kankaineen loi hienon tunnelman. Esitys oli vaikuttavan intiimi, sillä lava oli lähellä katsojia ja esiintyjät kulkivat myös teltan käytävillä. Dracula-tarina eteni teatterisirkusmaisesti, ja musiikki oli koko ajan mukana. Itse Dracula oli ehdottomasti esityksen päätähti ja kantava voima. Varsinkin ensimmäisellä puoliajalla hän oli ilmiömäinen ja todella vaikuttava musta mies mustissa nahkahousuissaan, ärisi ja karjui ja loi kihelmöivän tunnelman katsojille. Draculan ja Minan tankotanssiesitys oli hieno, samoin toiset kauniit tanssikohtaukset.
Ainoa mistä itse en niin paljon pitänyt oli klovni-numerot, jotka tuntuivat liian usein liian helpolta huumorilta, mikä ei kolahda meikäläiseen. Muuten koko show oli niin hieno, että harmitti että näissä kohdissa mentiin vähän siitä missä aita on matalin.
Lopussa kun taputettiin eräs esiintyjistä tuli lavalle vauvansa kanssa, jolla oli kuulosuojaimet päässä. Se oli hellyyttävää!
Hauskaa myös oli, että juuri tuossa esityksessä oli sattumalta aika paljon ystäviäni. Tuli ihan sellainen olo että tunnen paljon turkulaisia :)
Tänään perjantaina on jatkettu pakkaamista, mutta vähän on puhti jo poissa. Alku meni niin rivakasti ja näissä viimeisissä kaapeissa on paljon pikkutavaraa kuten koruja ja kaikenlaista sekalaista, joita on vaikeampi pakata.
Jos omistaisi vain neljä haarukkaa ja vähän lautasia ja muutaman kirjan ja lelun, niin elämä olisi helppoa. Pitäisikö kärrätä kuitenkin kaikki nämä muuttolaatikot kirppikselle ja ostaa asuntoauto?
Äsken Valtteria nukuttaessani ajattelin sitä hetkeä kun suljen oven viimeisen kerran. Tuli ihan kyyneleet silmiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti