Bodyforming

Blogini on ollut väsymystauolla. Meinasin jo virallisesti lopettaa tämän (siksi nimi onkin pop up blog, jotta voin koska vain lopettaa pop up -ideologian mukaisesti), mutta kun eräs uskollinen lukijani vihjaisi että voisi taas lukea blogia, niin otin neuvosta vaarin eli isoisän ja istahdin kirjoittamaan.
Tauko tosiaan johtui siitä, että olen ollut todella väsynyt iltaisin Valtterin takia. Hän on laittanut yöt ranttaliksi ja siksipä unikoulu odottaa häntä. Päivisin kun hän on päiväunilla täytyy tehdä miljoonan asiaa ja priorisoida ainakin ruuanlaitto kärkipäähän -blogin kirjoittaminen on valitettavasti tässä priorisoinnissa siellä häntäpäässä. Yleensä olen kirjoittanut blogia illalla Valtsun nukahdettua, mutta siis viime aikoina olen mennyt itsekin nukkumaan. Tällä hetkellä hän on siis kipeä joten menee aikaisemmin nukkumaan, ja toisaalta keksin, että voin kirjoittaa vaikka hän on vielä rintarepussa enkä ole siirtänyt häntä sänkyyn (nukutan hänet siis edelleen rintareppuun, mutta unikoulussa saa opetella myös nukahtamaan sänkyyn). Huoneessa on pimeä, mutta kiitos yläasteen konekirjoitustuntien, osaan kirjoittaa pimeässä ja silmät kiinni kymmensormijärjestelmällä. Konari oli muuten yläasteen hyödyllisin aine. Itse asiassa ainoa, mistä on näin jälkikäteen ollut oikeasti ja todella paljon hyötyä!

Uskollinen lukijani toivoi kuvausta kristillisen tanssikoulun tunneista. Olen toistaiseksi ollut vain bodyformingissa, mutta kuvailen sitä.
Ensinnäkin lähdin sinne pyörällä 13 minuuttia ennen tunnin alkua. Tiedossa oli vain osoite, joten tapani mukaan rukoilin ennen lähtöä että löytäisin hyvin perille. Löysin hyvin perille ja kun olin rukoillut että tunti alkaisi myöhässä niin niinhän se myös alkoi myöhässä eli ei tarvinnut tulla nolona ekaa kertaa kesken mukaan.

Paikalla oli noin kymmenkunta naista nuorista keski-ikäisiin. Aluksi oli lyhyehkö aerbicmainen koreografiosuus, silleen helppo että minäkin pysyin mukana. Tuntui ihanalta liikkua pitkästä aikaa! Musiikki oli koko tunnin ajan tosi hyvää gospelia. Jos ei olisi sanoja kuunnellut niin ei olisi kyllä tiennyt että on henksumusaa. Se huono puoli hyvässä musassa oli, että jäin välillä oikein kuuntelemaan sanoja ja unohdin tehdä jotain liikettä :)
Suurin osa tunnista oli bodyn formausta eli lihaskuntoa. En tiennyt että käsipainot olisi voinut ottaa mukaan, otan ensi kerralla. Käytiin kaikki suuret lihasryhmät läpi ja kuulemma tässä jaksossa painotetaan reisilihaksia. Juu, tuntuu vieläkin kahden päivän päästä sekä reisissä että vatsalihaksissa. Hyvä juttu siis.
Huomaan että minun on pakko käydä ohjatulla tunnilla vaikka periaatteessa samoja liikkeitä voisi tehdä kotonakin. Sitä ei vaan saan aikaiseksi, ja tunnilla on hyvää musaa, ohjaaja joka motivoi ja toiset -ja oma näyttämisen halu itselle ja varmaan muillekin. Loput vedetään kiukulla.

Loppuminuutit venyttelyä ja ihan lopuksi rentoutus, minkä aikana maattiin matoilla ja ohjaaja ohjasi meidät ensin rennoiksi. Rauhallinen musa taustalla hän luki pätkän Raamatusta ja puhui siitä meille, ikään kuin pieni iltahartaus. Se oli ihana hetki. Itselleni jäi mieleen siitä kun hän luki kohdan Joh 3:16 "sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut että antoi ainokaisen poikansa jottei yksikään hukkuisi vaan pelastuisi", ja sanoi että on paljon helpompaa uskoa että tuokin kohta on jollekin toiselle eikä minulle, että Jumalan on helppo rakastaa jotakuta muuta, mutta ei minua. Mutta että me saamme tuossa hetkessä omistaa itsellemme tuon kohdan ja uskoa, että Jumala rakastaa juuri minua ja haluaa juuri minulle hyvää.

Siis, voiko kokonaisvaltaisempaa hyvänolon tuntia enää olla? Fyysinen virkistyminen jumpan avulla. Psyykkinen virkistyminen siitä että pääsi neljän seinän sisältä ulos, tapasi muita ihmisiä ja sai tehdä sellaista mikä tuntuu omalta jutulta. Hengellinen virkistyminen Jumalan sanan avulla.

Menen toistekin.