perjantai 4. marraskuuta 2011

Aamun ensimmäinen ja toinenkin (Urho Muroma puhuu)

Olen saanut lahjaksi eräältä ystävältä pienen kirjasen, Urho Muroman "Aamun ensimmäinen". Siinä on lyhyt aamuhartaus kuukauden joka päivälle. Kopioin nyt tähän vähän lyhennettynä kaksi eniten puhutellutta hartautta.

13. päivä

Sinä köyhä sielu, jospa tietäisit, kuinka Herra sinua rakastaa, juuri sinua, jolla ei ole mitään. Nasaretin synagoogassa Hän sanoi tulleensa julistamaan ilosanomaa juuri köyhille.
Herra ei vaadi sinulta mitään. Hän on tullut antamaan elämän ja yltäkylläisyyden. Ei Herra vaadi sinulta mitään, ei edes uskoa. Hän on tullut antamaan sinulle elävän uskon edellytykset.
Jos ymmärtäisit, kuinka pienikin usko jo vetää luokseen Herran armon, niin rohkaistuisit jäämään Herran käsiin juuri sellaisena kuin olet, ja siinä on jo pelastus.

15. päivä

Herra tahtoo opettaa sinua katselemaan tätä elämää, niinkuin Jeesus itse sitä katseli, ja katso, tässä on kaikesta pelosta vapautumisen salaisuus. Silloin me otamme päällemme Jeesuksen ikeen, joka on suloinen. Se ei ole mitään muuta kuin antautumista taivaallisen Isän rakkauden ja huolenpidon esineeksi, elämistä Hänen tahtonsa mukaan ja Hänen rakkauden tahtonsa tekemistä. Ja mikä onkaan ihanampaa kuin tehdä Hänen tahtonta, jota koko sydämestään rakastaa?
Ihminen tulee tällä tiellä pieneksi ja pienenä on hyvä olla. Jos putoaakin ei putoa korkealta. Ei satuta itseään, niinkuin tekisi, jos putoaisi omilta tekemiltään puujaloilta.
Taivaallinen Isä tulee tällä tiellä niin ihmeellisen suureksi. Pelko katoaa, tulevaisuudenkin pelko. Jumalan suurus ja kaikkivaltius tuo pienelle ihmislapselle suuren turvallisuuden tunteen.

(Aivan mahtava ajatus tuo että jos putoaakin, ei putoa korkealta!)
Tuli vielä mieleen että eräällä Alfakurssilla eräs luennoitsija sanoi että meillä on taipumus tehdä Jumalasta sellainen mukava taskujumala. Semmoinen, mikä mahtuu taskuun, sitä ei näy sieltä ja se mukautuu sinne omaan taskuun juuri sopivaksi. Silloin pelot voivat puolestaan kasvaa ja saada liian suuren tilan elämästämme. Asian pitäisi olla päinvastoin: pelot voidaan tunkea taskuihin ja Jumala on se suuri! Mitä suurempi Jumala ja mitä enemmän tilaa hänellä on elämässäni, sitä pienempiin taskuihin ne pelot mahtuvat.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti